3 upeaa englanninkielistä nuortenkirjaa

Onko hei vähän pöljää kirjoittaa englanninkielisistä nuortenkirjoista suomenkieliseen kirjablogiin, jota todennäköisesti lukevat lähinnä aikuiset? Epäilemättä. Mutta eipä haittaa, koska minähän siis kirjoitan näitä juttuja ihan vaan itseäni varten! Tietysti. Khöm. Ja tästä postauksesta tulee varmasti ainakin monta metriä pitkä, mutta eipä haittaa koska edellinen syy. Mutta nyt asiaan!

Victoria J. Coe: Fenway and Hattie (2016)

G. P. Putnam's Sons

162 sivua

Aloitetaan kaikkein helppolukuisimmasta ja söpöimmästä! Fenway and Hattie on aivan syötävän suloinen kertomus pikkuisesta koirasta nimeltä Fenway ja vähän isommasta tytöstä nimeltä Hattie, jotka ovat keskenään ihan parhaat ystävät. Mutta sitten heidän perheensä muuttaa pois kaupungista ja siellä lähiössä heidän takapihallaan on... dyn dyn dyy... Puumaja! Eikä Fenway pääse kiipeämään sinne Hattien luokse vaan jää yksin! Voihan surkeus! Asiaa ei auta yhtään että Hattie aloittaa takapihalla baseball-harjoitukset, eli hän opettelee heittämään palloa ja ottamaan koppeja eikä todellakaan halua että Fenway juoksee pallon perässä. Mutta tietysti Fenway juoksee pallon perässä! Sehän on koirien homma! Ja väärinymmärrysten kuilu ystävysten välillä sen kuin syvenee...

Fenway and Hattie on kirjoitettu kokonaan koiran näkökulmasta ja se olikin erinomainen ratkaisu! Se toi kirjaan toimivaa huumoria ja ämpäreittäin hellyyttävyyttä (minunkin piti aina välillä käydä silittelemässä meidän gerbiilejä etteivät ne vain tuntisi oloaan mitenkään yksinäiseksi). Fenway on antanut oman nimen joillekin asioille, esimerkiksi isä on Fetch Man ja äiti on Food Lady ja keittiö on Eating Place. Koiran näkökulman ansiosta tämä kirja sopii myös aivan erinomaisesti luettavaksi ääneen - kokeile vaikka itse:

"As soon as we get off the elevator, I know something is wrong. Our apartment has no mat in front. The muddy boots and fake flowers are gone. The doorway looks empty. Abandoned. Like nobody lives here. 

Who took our stuff? Intruders? Strangers?

Squirrels?!

Fetch Man opens the door, and I race inside. Nose to the floor, I sniff for clues. But all I smell are Food Lady, Fetch Man, and Hattie - my own family. 

I rush into the Eating Place. Apparently, Food Lady is not aware that things are missing. She gives me a quick pat, then sighs, like she has a big job to do. She's completely focused on a pile of boxes. 

Packages!

My tail goes nuts. I stick my snout in the closest box and begin rooting around. But it smells boring like old teacups, not new and exciting like a package. 

"FEN-way," Food Lady scolds. That's Human for "You're in trouble!"

My ears droop, and I back away. I was only doing my job. Packages must be inspected. What if they're hiding something dangerous? Or delicious?"

Olin yksin kotona kun tartuin tähän kirjaan ja tunnustan, että luin tämän itsekseni ääneen melkein kokonaan! :D En millään voinut vastustaa kiusausta! Eli hyvin toimii. :)

Suosittelen tätä kirjaa kaikille kaikenikäisille koirista ja eläimistä ja huumorista tykkääville ihmisille!

Sitten seuraava kirja, joka on ihan sattumalta myöskin keltainen ja koirainen:

Cynthia Lord: A Handful of Stars (2015)

Scholastic Press

184 sivua

A Handful of Stars on tavallaan tarina sokeasta koirasta, mutta vielä enemmän se kertoo tyttöjen ystävyydestä ja unelmista ja itsensä löytämisestä ja hienoista, hienoista asioista erittäin lämpimällä ja upealla tavalla.

Kirjan minä-kertoja on 12-vuotias Lily, joka asuu Yhdysvalloissa Mainessa isovanhempiensa luona sokean Lucky-koiran kanssa. Lily haluaa huolehtia Luckysta parhaalla mahdollisella tavalla ja hän on päättänyt kerätä rahaa koiransa silmäleikkausta varten maalaamalla mehiläisten kotipönttöjä ja myymällä niitä isovanhempiensa omistamassa kaupassa.

Sitten Lily tapaa Salma Santiagon, joka kiertää Yhdysvaltoja perheensä kanssa työskentelemässä milloin missäkin ja nyt he olivat päätyneet Maineen muutamaksi viikoksi poimimaan mustikoita. Lily ja Salma alkavat maalata mehiläispönttöjä yhdessä ja juttelevat samalla kaikesta mahdollisesta. Lily huomaa, että hänen on paljon helpompi ja kivempi olla Salman kanssa kuin vanhan ystävänsä Hannahin kanssa, koska Hannah ei nykyään puhu mistään muusta kuin ihastuksestaan Brandonista.

Mustikat ovat tosi iso juttu Lilyn kotikaupungissa ja siellä järjestetään joka elokuu mustikkafestivaalit, joissa valitaan myöskin Downeast Blueberry Queen eli eräänlainen mustikkakuningatar. Lily päättää mennä festivaaleille myymään hänen ja Salman maalaamia mehiläispönttöjä ja Salma päättää osallistua siihen kuningatarkisaan, ja niinpä alkaa ankara valmistautuminen festivaaleja varten. Mutta hyväksytäänkö Salmaa ja saako Lucky apua sokeuteensa?

Tämä kirja oli niin koskettava ja sydäntä lämmittävä ja aidon tuntuinen, ettei sitä pysty mitenkään sanoin kuvailemaan (ainakaan vielä näillä taidoilla)! Suosittelen tätä kirjaa siis ihan kaikille jotka tykkäävät hienoista elämänmakuisista tarinoista.

Ja viimeisenä sitten jotain ihan muuta:

Louis Sachar: Fuzzy Mud (2015)

Bloomsbury

183 sivua

Louis Sachar on aina ollut itselleni sellainen kirjailija, että hänen kirjaansa ei kannata edes raottaa, ellei ole valmis lukemaan sitä saman tien loppuun. Kerran minä en todellakaan ollut valmis, minulla olisi ollut vaikka mitä muuta tekemistä, mutta silti en voinut lopettaa lukemista ennen kuin joka ikinen rivi oli luettu! Teitä on siis varoitettu. 

Louis Sachar on myös se sama tyyppi joka on kirjoittanut kirjan Paahde, joka on ehkä mahtavin nuortenkirja koskaan. Joten odotukset eivät olleet kovin matalalla. 

Mutta silti en joutunut pettymään. :)

Kirja kertoo viidesluokkalaisesta Tamayasta, joka kävelee aina koulumatkan yhdessä Marshallin kanssa. Tietä pitkin. Mutta eräänä päivänä he oikaisevat metsän läpi... Ja metsästä he löytävät jotain, josta alkaa hirveä painajainen...

Tämä on taas näitä kirjoja etten oikeastaan voi kertoa tuon enempää! :D Mutta tämä on siis erittäin jännittävä ja mukaansatempaava ja aika himputin karmiva! Mistään murhista ei kuitenkaan ole kyse. 

Louis Sacharin kirjoissa on usein yhtenä teemana kiusaaminen ja myös tässä käsitellään sitä jonkin verran. Tässä on pieni lukunäyte siitä, kun ylikiltti Tamaya ja koulun pahis Chad rämpivät siellä metsässä:

"You asked me why I was so mean. I'm just saying, it's not like I don't know it."

Tamaya had never expected him to actually answer that question. "Well, if you're mean," she said, "then why don't you just stop being that way?"

"I don't know."

"You're not being mean to me now."

"I could. I could just pull the stick from you and hit you with it, even if I couldn't see you. You'd probably scream, and I'd be able to tell where you were. The more you screamed, the more I'd hit you." 

"I wouldn't scream. I'd sneak away."

"I'd still probably hit you with it a few times anyway."

"Probably," Tamaya agreed. It was an odd conversation, she realized, but he didn't sound angry, and she didn't feel scared. "But then you'd be left out here, all alone and lost again."

"I know. It doesn't make sense. But that's the kind of dumb stuff I do."

Kiusaaminen on kyllä sellainen aihe joka kiinnostaa minua varmaan ikuisesti. Miksi lapset kiusaavat toisiaan? Miten sen voisi estää? Teorioita on monia.

Mutta takaisin kirjaan! Eli siis... suosittelen kovasti tätäkin. ;) 

Huh hei, tulipas varsinainen maratonpostaus! Ihan mieletöntä jos joku jaksoi lukea tänne asti!!

Tämä bloggaaminen on kyllä ihan hauskaa, mutta yllättävän vaikeaa. Minä en koskaan ole ollut mikään juttujen kertoja, joten tämä harjoittelu tekee minulle todella hyvää! Pitäisi ainakin opetella tekemään lukiessa sellaisia muistiinpanoja joista oikeasti olisi jotain hyötyä näissä postauksissa ja vinkkauksissa ylipäätään, mutta kun minä tykkään vaan uppoutua kirjaan ja unohtaa kaiken muun... Ja sitten jälkeenpäin en muistakaan mitään mitä olisin halunnut muistaa. :D Jep jep.

Mutta toivottavasti vähitellen opin jotain tässä matkan varrella.

Oikein ihania kesäpäiviä teille kaikille ja kirjailoa! :)