lauantai 25. helmikuuta 2017

Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla







Olen ollut erittäin suuri Louhi-sarjan fani jo ensimmäisestä kirjasta saakka, joten ilahduin kovasti kun kuulin että kolmas osa on tulossa! Arvostelukappale oli siis saatava, sehän oli selvä, ja siitä suuren suuri kiitos iki-ihanalle
Haamu Kustannukselle!


Pohjolan porteilla julkaistaan virallisesti Kalevalan päivänä 28.2., mutta minä sain sen hyppysiini jo nyt. Aivan mahtavaa. :) Ja siis katsokaa nyt tuota kantta! Se on ihan valtavan kaunis!! Suvi Kari on tehnyt sen kanssa erinomaista työtä. <3


Pohjolan porteilla on siis Mervi Heikkilän nuorille suunnatun Louhi-sarjan itsenäinen kolmas osa. Tässä kohtaa herää ehkä kysymys: Onko pakko lukea aiemmat osat ennen tätä kolmatta? Oma vastaukseni on että ei ole pakko, mutta kyllä se kannattaa! Erittäin hienoja kirjoja ovat nimittäin kaikki. :) Etenkin ensimmäisessä osassa (Louhen liitto) on mahtavaa nähdä kun salaisuudet alkavat paljastua yksi kerrallaan...





Louhi-sarjan päähenkilönä on noin 16-vuotias Roona, joka ei ole ihan niin kuin muut... Hän nimittäin osaa kommunikoida petoeläinten kanssa ja käydä vaikkapa Tuonelassa. Noin niin kuin esimerkiksi.


Pohjolan porteilla alkaa erittäin mielenkiintoisesti, kun selviää että Roona on kuolemanvaarassa. Mutta kuka haluaa hänet päiviltä? Ja milloin? Roonan täytyy alkaa valmistautua yhteenottoon. Myös rakkaudessa on ryppyjä ja ilmassa on pientä kolmiodraamaa...


Kuten muissakin Louhi-sarjan kirjoissa, myös tässä oli mahtavan lyhyet ja jännittävät luvut jotka pitivät otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Näitä siis kannattaa tyrkyttää esimerkiksi lukemista vieroksuville yläkoululaisille! Näin kirjastoihmisenä olen vinkannut Louhi-kirjoja myös kuudesluokkalaisille ja hyvin menivät kaikki lainaan - jopa tätä uusinta yritettiin sinnikkäästi lainata lainausautomaatilla vaikka se oli minun ikiomani. :)


Louhi-sarjaa voi suositella myös ylipäätään kaikille kansanperinteestä pitäville, sillä näissä kirjoissa on ihastuttavan paljon aineksia suomalaisesta kansanperinteestä ja Kalevalasta. <3 Teinielämää on tietysti jonkin verran, mutta mehän ollaan kaikki oltu joskus nuoria. :) 


Minulla oli siis suuret odotukset tätä uusinta Pohjolan porteilla -kirjaa kohtaan, enkä silti joutunut yhtään pettymään. Lämmin kiitos Mervi Heikkilälle upeista kirjoista! Näitä on ilo vinkata. :)



kirjailija: Mervi Heikkilä
kirjan nimi: Pohjolan porteilla
kansikuva: Suvi Kari
kustantaja: Haamu Kustannus
julkaisuvuosi: 2017
arvostelukappale kustantajalta








PS: Tänään oli muuten todella kaunis talvipäivä kirjakuvien ottamiseen! Varmaankin koko talven lumisin päivä. Täytyy kyllä myöntää että lumisuus toi myös omat haasteensa, varsinkaan kun en halunnut tärvellä omia kirjojani... Siinä sai olla aika hereillä ja toimivat refleksit että ehti napata ajoissa oksantyngältä keikahtavan kirjan! :D Onneksi ei sentään tuullut juuri ollenkaan.


Kirjakuvien näpsimisen jälkeen menin rantaan keinumaan:




Ja olipa joku tehnyt sinne myös tuollaisen hauskan lumityypin:







Oikein ihanaa kevättalvea ja Kalevalan päivää teille kaikille! <3

maanantai 13. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaratonin raportti






Tuntematon lukija -blogin Hande ystävällisesti järjesti Ystävänpäivän lukumaratonin ja minä tietysti innosta pomppien osallistuin, koska se nyt vaan on niin kivaa. :D Maraton kesti 24 tuntia per osallistuja välillä 11.2.-14.2. (eli vieläkin ehtii mukaan!!).


Viime lukumaratonissa otin tavoitteeksi lukea ensimmäisen osan jokaisesta Erin Hunterin kolmesta seikkailusarjasta ja se onnistui - jopa yhden tunnin etuajassa! Tällä kertaa tavoitteenani oli lukea 3 kotimaista nuorten seikkailukirjaa viikingeistä, sillä tällä ja ensi viikolla minulla on aikomuksena vinkata Suomen historiaan liittyviä lukukirjoja koululaisille kirjastokäynnin yhteydessä. Koska Kalevalan päivä. Ja koska tykkään historiallisista kirjoista. :) Löytäisinkö jotain kivaa vinkattavaa?


Ehdokkaani olivat:


Jukka Parkkinen: Ali Mustan matka Miklagårdiin (WSOY, 2008)
Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar (Helsinki-kirjat, 2011)
Roope Lipasti: Viikinkisolmu (WSOY, 2015)






Minulla oli näistä kirjoista suuret odotukset, sillä Jukka Parkkisen kirjoista olen aina tykännyt ja Taavi Vartia on kirjoittanut aikuisille suunnatun viikinkiaiheisen kirjan, joten hän varmaan tietää aiheesta jotain (tosin hän kirjoitti tämän Varastetun vaimon vasta 2015, mutta juuri näin minun logiikkani toimii). Ainoastaan Roope Lipastin Viikinkisolmu epäilytti, sillä olin yrittänyt lukea sitä jo joskus aikaisemmin mutta joutunut luovuttamaan. 


Ja kuinkas sitten kävikään...?


Yllättäen se oli juurikin Roope Lipastin Viikinkisolmu joka lopulta voitti tämän viikinkien taiston! :D


Tässä raporttia taistelun kulusta:





Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar

Koska minulla tosiaan oli sellainen ennakkokäsitys että ainakin Taavi Vartia tietää viikingeistä jotain, päätin aloittaa seikkailuni tästä Viikinkipoika Kasparista. Ja niinpä olin yhtäkkiä vuoden 1050 Hämeessä.

Alku vaikutti todella lupaavalta, etenkin kun viikinkien hyökkäys Hämeeseen vuonna 1050 vaikutti ensigooglauksen mukaan ihan historialliselta tapahtumalta (mutta eipä se sitten vissiin ihan historiallinen ollutkaan: juttu aiheesta Mullan alta -arkeologiablogissa). Kaspar-poika oli siis vihdoin päässyt mukaan viikinki-isänsä työreissulle ja jännitystä riitti, sillä hämäläiset olivat keksineet heidän varalleen vaikka minkälaisia yllätyksiä...

Myöskin tyttöpäähenkilö Jäkälä vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, sillä hän oli orpo ja huolehti yksin 2-vuotiaasta Nuppo-pikkuveljestään ja - mikä ihan parasta - heidän seurassaan liikkui karhunpentu! Niin siistiä! :)


Tarina tuntui rullaavan hienosti ja eläydyin vahvasti jännittäviin tapahtumiin, joiden päätteeksi Kaspar joutui ohjaamaan yksin valtavan isoa viikinkilaivaa ja Jäkälä ja Nuppo pääsivät mukaan kyytiin.

Mutta oi ja voi! Pettymykseni oli suuri, kun sivut 106-227 sijoittuivatkin eräänlaiseen fantasiamaailmaan... Minulla ei tietenkään ole mitään fantasiaa vastaan (päinvastoin!!), mutta kun luulin tarttuneeni nimenomaan historialliseen kirjaan... Toisaalta: voisihan niitä kirjojen takakansiakin joskus lukea! ;)

Se fantsuosuus aikahyppyineen ja ihmeellisine öykkärityyppeineen tuli vähän liian puskista, joten Kaspar sai jäädä joksikin aikaa häpeämään. Luin tämän loppuun sitten kun olin toipunut tarpeeksi ja olihan se kyllä ihan mielenkiintoinen seikkailu. Kolme tähteä.



Jukka Parkkinen: Ali Mustan matka Miklagårdiin


Seuraavaksi tartuin toiveikkaasti Jukka Parkkisen kirjaan, odotuksissa luontevan hersyvä huumori ja kepeät lauseet, mutta... Mitä ihmettä? En vaan saanut tekstistä minkäänlaista otetta! Ehkäpä vielä joskus yritän uudelleen.



Roope Lipasti: Viikinkisolmu



Lopuksi sitten Viikinkisolmu, josta minulla oli eniten ennakkoluuloja enkä siis suhtautunut tähän kirjaan kovin optimistisesti. Olin tosiaan yrittänyt lukea Viikinkisolmua aikaisemminkin, mutten ollut päässyt muutamaa sivua pidemmälle kun ei vaan kiinnostanut.


Mutta jes! Kun sivulla 50 vihdoinkin tapahtui se mitä takakannessa oli lupailtu, asiat alkoivat käydä mielenkiintoisiksi! :)


Viikingit siis hyökkäävät Turun lähellä Liedossa sijaitsevalle Linnavuorelle ja asukkaat ovat tietenkin ihan kauhuissaan - niin myös lapset Maanavilja ja hänen uudehko ystävänsä Pekko. Eräs viikinki yrittää kiivetä korkeaa jyrkännettä ylös, mutta lapset pamauttavat häntä puulla päähän ja hän tipahtaa mereen. Kuoliko hän? Osuiko hän rantakiviin? Oliko hän todellakin vasta lapsi...? Asia jää vaivaamaan lapsia ja myöhemmin he menevät katsomaan, oliko viikingistä jäänyt jotain jäljelle. He löytävätkin suunnilleen ikäisensä pojan, Egilin, joka on sattumalta juuri sen pelätyn viikinkipäällikön poika. Hän on hengissä mutta pahoin loukkaantunut. Mikäs nyt neuvoksi??

Tästä kirjasta tuli ilahduttavan paljon mieleen Ronja Ryövärintytär ja sen teemat: voiko vihollisen kanssa olla ystävä, mitä tehdä kun tyhmät aikuiset ovat jumahtaneet omiin ajattelutapoihinsa, onko pakko ryöstellä jos ei taho... Minä näin Maanaviljan isässä välillä välähdyksiä Matiaksesta, äidissä Loviisasta, Egilissä Birkistä ja tietysti Maanaviljassa Ronjasta, joten olo tuntui oikein kotoisalta tuttujen hahmojen parissa. :)

Alku tosiaan takkusi, mutta kun pahimmasta selvisi niin loppu meni hujauksessa. Olen vähän kuullut huhua että toinen osa olisi vielä tätä ykköstäkin parempi, joten voisi kai sitäkin vähäsen kurkistaa..... ;) Viikinkisolmulle annoin Goodreadsissa neljä tähteä.







Julistan siis hurjan viikinkitaiston voittajaksi Roope Lipastin kirjan Viikinkisolmu! Onnittelut voittajalle. :) Palkinnoksi aion vinkata Viikinkisolmua tällä viikolla n. neljällekymmenelle 5.-luokkalaiselle, saapa nähdä miten se lähtee lainaan. (Voisinkin oikeastaan raportoida siitä täällä jos vaan muistan.)

Muuta tietoa lukumaratonista:


Suoritusaika:
la 11.2. klo 21:00 - su 12.2. klo 21:00

Kirjat:
Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar (Helsinki-kirjat, 2011)

Roope Lipasti: Viikinkisolmu (WSOY, 2015)

Sivuja: 428


Yleinen fiilis:
Tuo viikonloppu ei ollut kovin ihanteellinen maratonille kun siihen sattui paljon myös kaikkea muuta, mutta suoritinpa tavoitteestani kuitenkin suurimman osan. Ja on se lukeminen vaan aina niin mukavaa! :)



Kiitokset Tuntematon lukija -blogille tämän lukumaratonin järjestämisestä ja kiitokset teille tämän postauksen lukemisesta! :) 


Hyvää ystävänpäivää! <3

Oletko sinä lukenut viikinkiaiheisia kirjoja joita voisit suositella? Tai jotain muuta, historiaan sijoittuvaa?