lauantai 25. helmikuuta 2017

Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla







Olen ollut erittäin suuri Louhi-sarjan fani jo ensimmäisestä kirjasta saakka, joten ilahduin kovasti kun kuulin että kolmas osa on tulossa! Arvostelukappale oli siis saatava, sehän oli selvä, ja siitä suuren suuri kiitos iki-ihanalle
Haamu Kustannukselle!


Pohjolan porteilla julkaistaan virallisesti Kalevalan päivänä 28.2., mutta minä sain sen hyppysiini jo nyt. Aivan mahtavaa. :) Ja siis katsokaa nyt tuota kantta! Se on ihan valtavan kaunis!! Suvi Kari on tehnyt sen kanssa erinomaista työtä. <3


Pohjolan porteilla on siis Mervi Heikkilän nuorille suunnatun Louhi-sarjan itsenäinen kolmas osa. Tässä kohtaa herää ehkä kysymys: Onko pakko lukea aiemmat osat ennen tätä kolmatta? Oma vastaukseni on että ei ole pakko, mutta kyllä se kannattaa! Erittäin hienoja kirjoja ovat nimittäin kaikki. :) Etenkin ensimmäisessä osassa (Louhen liitto) on mahtavaa nähdä kun salaisuudet alkavat paljastua yksi kerrallaan...





Louhi-sarjan päähenkilönä on noin 16-vuotias Roona, joka ei ole ihan niin kuin muut... Hän nimittäin osaa kommunikoida petoeläinten kanssa ja käydä vaikkapa Tuonelassa. Noin niin kuin esimerkiksi.


Pohjolan porteilla alkaa erittäin mielenkiintoisesti, kun selviää että Roona on kuolemanvaarassa. Mutta kuka haluaa hänet päiviltä? Ja milloin? Roonan täytyy alkaa valmistautua yhteenottoon. Myös rakkaudessa on ryppyjä ja ilmassa on pientä kolmiodraamaa...


Kuten muissakin Louhi-sarjan kirjoissa, myös tässä oli mahtavan lyhyet ja jännittävät luvut jotka pitivät otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Näitä siis kannattaa tyrkyttää esimerkiksi lukemista vieroksuville yläkoululaisille! Näin kirjastoihmisenä olen vinkannut Louhi-kirjoja myös kuudesluokkalaisille ja hyvin menivät kaikki lainaan - jopa tätä uusinta yritettiin sinnikkäästi lainata lainausautomaatilla vaikka se oli minun ikiomani. :)


Louhi-sarjaa voi suositella myös ylipäätään kaikille kansanperinteestä pitäville, sillä näissä kirjoissa on ihastuttavan paljon aineksia suomalaisesta kansanperinteestä ja Kalevalasta. <3 Teinielämää on tietysti jonkin verran, mutta mehän ollaan kaikki oltu joskus nuoria. :) 


Minulla oli siis suuret odotukset tätä uusinta Pohjolan porteilla -kirjaa kohtaan, enkä silti joutunut yhtään pettymään. Lämmin kiitos Mervi Heikkilälle upeista kirjoista! Näitä on ilo vinkata. :)



kirjailija: Mervi Heikkilä
kirjan nimi: Pohjolan porteilla
kansikuva: Suvi Kari
kustantaja: Haamu Kustannus
julkaisuvuosi: 2017
arvostelukappale kustantajalta








PS: Tänään oli muuten todella kaunis talvipäivä kirjakuvien ottamiseen! Varmaankin koko talven lumisin päivä. Täytyy kyllä myöntää että lumisuus toi myös omat haasteensa, varsinkaan kun en halunnut tärvellä omia kirjojani... Siinä sai olla aika hereillä ja toimivat refleksit että ehti napata ajoissa oksantyngältä keikahtavan kirjan! :D Onneksi ei sentään tuullut juuri ollenkaan.


Kirjakuvien näpsimisen jälkeen menin rantaan keinumaan:




Ja olipa joku tehnyt sinne myös tuollaisen hauskan lumityypin:







Oikein ihanaa kevättalvea ja Kalevalan päivää teille kaikille! <3

maanantai 13. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaratonin raportti






Tuntematon lukija -blogin Hande ystävällisesti järjesti Ystävänpäivän lukumaratonin ja minä tietysti innosta pomppien osallistuin, koska se nyt vaan on niin kivaa. :D Maraton kesti 24 tuntia per osallistuja välillä 11.2.-14.2. (eli vieläkin ehtii mukaan!!).


Viime lukumaratonissa otin tavoitteeksi lukea ensimmäisen osan jokaisesta Erin Hunterin kolmesta seikkailusarjasta ja se onnistui - jopa yhden tunnin etuajassa! Tällä kertaa tavoitteenani oli lukea 3 kotimaista nuorten seikkailukirjaa viikingeistä, sillä tällä ja ensi viikolla minulla on aikomuksena vinkata Suomen historiaan liittyviä lukukirjoja koululaisille kirjastokäynnin yhteydessä. Koska Kalevalan päivä. Ja koska tykkään historiallisista kirjoista. :) Löytäisinkö jotain kivaa vinkattavaa?


Ehdokkaani olivat:


Jukka Parkkinen: Ali Mustan matka Miklagårdiin (WSOY, 2008)
Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar (Helsinki-kirjat, 2011)
Roope Lipasti: Viikinkisolmu (WSOY, 2015)






Minulla oli näistä kirjoista suuret odotukset, sillä Jukka Parkkisen kirjoista olen aina tykännyt ja Taavi Vartia on kirjoittanut aikuisille suunnatun viikinkiaiheisen kirjan, joten hän varmaan tietää aiheesta jotain (tosin hän kirjoitti tämän Varastetun vaimon vasta 2015, mutta juuri näin minun logiikkani toimii). Ainoastaan Roope Lipastin Viikinkisolmu epäilytti, sillä olin yrittänyt lukea sitä jo joskus aikaisemmin mutta joutunut luovuttamaan. 


Ja kuinkas sitten kävikään...?


Yllättäen se oli juurikin Roope Lipastin Viikinkisolmu joka lopulta voitti tämän viikinkien taiston! :D


Tässä raporttia taistelun kulusta:





Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar

Koska minulla tosiaan oli sellainen ennakkokäsitys että ainakin Taavi Vartia tietää viikingeistä jotain, päätin aloittaa seikkailuni tästä Viikinkipoika Kasparista. Ja niinpä olin yhtäkkiä vuoden 1050 Hämeessä.

Alku vaikutti todella lupaavalta, etenkin kun viikinkien hyökkäys Hämeeseen vuonna 1050 vaikutti ensigooglauksen mukaan ihan historialliselta tapahtumalta (mutta eipä se sitten vissiin ihan historiallinen ollutkaan: juttu aiheesta Mullan alta -arkeologiablogissa). Kaspar-poika oli siis vihdoin päässyt mukaan viikinki-isänsä työreissulle ja jännitystä riitti, sillä hämäläiset olivat keksineet heidän varalleen vaikka minkälaisia yllätyksiä...

Myöskin tyttöpäähenkilö Jäkälä vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, sillä hän oli orpo ja huolehti yksin 2-vuotiaasta Nuppo-pikkuveljestään ja - mikä ihan parasta - heidän seurassaan liikkui karhunpentu! Niin siistiä! :)


Tarina tuntui rullaavan hienosti ja eläydyin vahvasti jännittäviin tapahtumiin, joiden päätteeksi Kaspar joutui ohjaamaan yksin valtavan isoa viikinkilaivaa ja Jäkälä ja Nuppo pääsivät mukaan kyytiin.

Mutta oi ja voi! Pettymykseni oli suuri, kun sivut 106-227 sijoittuivatkin eräänlaiseen fantasiamaailmaan... Minulla ei tietenkään ole mitään fantasiaa vastaan (päinvastoin!!), mutta kun luulin tarttuneeni nimenomaan historialliseen kirjaan... Toisaalta: voisihan niitä kirjojen takakansiakin joskus lukea! ;)

Se fantsuosuus aikahyppyineen ja ihmeellisine öykkärityyppeineen tuli vähän liian puskista, joten Kaspar sai jäädä joksikin aikaa häpeämään. Luin tämän loppuun sitten kun olin toipunut tarpeeksi ja olihan se kyllä ihan mielenkiintoinen seikkailu. Kolme tähteä.



Jukka Parkkinen: Ali Mustan matka Miklagårdiin


Seuraavaksi tartuin toiveikkaasti Jukka Parkkisen kirjaan, odotuksissa luontevan hersyvä huumori ja kepeät lauseet, mutta... Mitä ihmettä? En vaan saanut tekstistä minkäänlaista otetta! Ehkäpä vielä joskus yritän uudelleen.



Roope Lipasti: Viikinkisolmu



Lopuksi sitten Viikinkisolmu, josta minulla oli eniten ennakkoluuloja enkä siis suhtautunut tähän kirjaan kovin optimistisesti. Olin tosiaan yrittänyt lukea Viikinkisolmua aikaisemminkin, mutten ollut päässyt muutamaa sivua pidemmälle kun ei vaan kiinnostanut.


Mutta jes! Kun sivulla 50 vihdoinkin tapahtui se mitä takakannessa oli lupailtu, asiat alkoivat käydä mielenkiintoisiksi! :)


Viikingit siis hyökkäävät Turun lähellä Liedossa sijaitsevalle Linnavuorelle ja asukkaat ovat tietenkin ihan kauhuissaan - niin myös lapset Maanavilja ja hänen uudehko ystävänsä Pekko. Eräs viikinki yrittää kiivetä korkeaa jyrkännettä ylös, mutta lapset pamauttavat häntä puulla päähän ja hän tipahtaa mereen. Kuoliko hän? Osuiko hän rantakiviin? Oliko hän todellakin vasta lapsi...? Asia jää vaivaamaan lapsia ja myöhemmin he menevät katsomaan, oliko viikingistä jäänyt jotain jäljelle. He löytävätkin suunnilleen ikäisensä pojan, Egilin, joka on sattumalta juuri sen pelätyn viikinkipäällikön poika. Hän on hengissä mutta pahoin loukkaantunut. Mikäs nyt neuvoksi??

Tästä kirjasta tuli ilahduttavan paljon mieleen Ronja Ryövärintytär ja sen teemat: voiko vihollisen kanssa olla ystävä, mitä tehdä kun tyhmät aikuiset ovat jumahtaneet omiin ajattelutapoihinsa, onko pakko ryöstellä jos ei taho... Minä näin Maanaviljan isässä välillä välähdyksiä Matiaksesta, äidissä Loviisasta, Egilissä Birkistä ja tietysti Maanaviljassa Ronjasta, joten olo tuntui oikein kotoisalta tuttujen hahmojen parissa. :)

Alku tosiaan takkusi, mutta kun pahimmasta selvisi niin loppu meni hujauksessa. Olen vähän kuullut huhua että toinen osa olisi vielä tätä ykköstäkin parempi, joten voisi kai sitäkin vähäsen kurkistaa..... ;) Viikinkisolmulle annoin Goodreadsissa neljä tähteä.







Julistan siis hurjan viikinkitaiston voittajaksi Roope Lipastin kirjan Viikinkisolmu! Onnittelut voittajalle. :) Palkinnoksi aion vinkata Viikinkisolmua tällä viikolla n. neljällekymmenelle 5.-luokkalaiselle, saapa nähdä miten se lähtee lainaan. (Voisinkin oikeastaan raportoida siitä täällä jos vaan muistan.)

Muuta tietoa lukumaratonista:


Suoritusaika:
la 11.2. klo 21:00 - su 12.2. klo 21:00

Kirjat:
Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar (Helsinki-kirjat, 2011)

Roope Lipasti: Viikinkisolmu (WSOY, 2015)

Sivuja: 428


Yleinen fiilis:
Tuo viikonloppu ei ollut kovin ihanteellinen maratonille kun siihen sattui paljon myös kaikkea muuta, mutta suoritinpa tavoitteestani kuitenkin suurimman osan. Ja on se lukeminen vaan aina niin mukavaa! :)



Kiitokset Tuntematon lukija -blogille tämän lukumaratonin järjestämisestä ja kiitokset teille tämän postauksen lukemisesta! :) 


Hyvää ystävänpäivää! <3

Oletko sinä lukenut viikinkiaiheisia kirjoja joita voisit suositella? Tai jotain muuta, historiaan sijoittuvaa?






lauantai 7. tammikuuta 2017

Kirjapallon kirjavuosi 2016

Hei taas pitkästä aikaa! Blogini on elellyt hiljaiseloa heinäkuusta lähtien, koska tuntuu että aika ei vaan riitä... Mutta että vuoden koontipostaus? Hell yeah! Pakkohan sellainen on kirjoittaa! :D

En millään muista että mikä minulla oli alunperin lukutavoitteena Goodreadsissa, mutta se uhkasi tulla täyteen jo toukokuussa ja sitten nostin sen - ehkä vähän hullun kiilto silmissä - 365 kirjaan. Minulla ei oikeastaan edes ollut tavoitteena lukea noin paljoa, vaan sen oli lähinnä tarkoitus houkutella minut kirjaamaan ylös KAIKKI lukemani kirjat. Huomasin nimittäin olevani aika laiska sen merkitsemisen suhteen, koska siis onhan se nyt vaivalloista avata kännykän sovellus ja naputella muutama sana... Ja entäs sitten jos kirjaa ei ollutkaan tietokannassa?? Niinpä. Mutta onneksi tuo mielipuolinen 365 kirjan tavoite suorastaan pakotti minut lisäämään puuttuvia kirjoja Goodreadsiin. 

Kun vuosi alkoi lähestyä loppuaan, minulla oli koossa suunnilleen 260 kirjaa ja minun täytyi oikein pysähtyä pohtimaan tilannetta. Pystynkö ihan oikeasti handlaamaan sen ettei tavoitteeni täytykään? No en!! Suureksi ilokseni huomasin, että sitä haastetta pystyi hilaamaan myös alaspäin... Joten ta-daa! Yhtäkkiä tavoitteeni olikin 300 kirjaa! Ja sitten vaan sukellus kuvakirjojen maailmaan... :D 

Huijasinko? Ehkä vähän. Mutta hauskuushan tässä touhussa on pääasia. :) 

Ja sitten asiaan! Vuoden 2016 aikana luin siis näin:

kirjoja: 300
sivuja: 26 113

aikuisten romaaneja: 8
aikuisten tietokirjoja: 8

nuorten romaaneja: 48 (suomeksi 39, englanniksi 9)
lasten romaaneja: 96 (suomeksi 77, englanniksi 18)
kuvakirjoja: 134 (suomeksi 62, englanniksi 51, ruotsiksi 21)

lasten tietokirjoja: 3
lasten sarjakuvia: 3

Tulipa hauskasti nuo ekat ja viimeiset numerot! :D Mutta siis joo, luin tosiaan enimmäkseen lasten- ja nuortenkirjallisuutta, eli se 300 kirjaa tai 26 000 sivua ei vertaudu millään tavalla mihinkään. Tässä on Goodreads-linkki kirjavuoteeni, jos tahdot nähdä mitä kaikkea luin (ja lisätä minut kaveriksi!). 

Koska kuitenkin luin aika laajasti eri ikäisille suunnattuja kirjoja, tahdon valita jokaisesta kategoriasta omat suosikkini. Vaikkapa top 3. 

Aikuisten romaanit top 3:

1. Zevin, Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias (2014) (Ohoo, tästä on jopa blogipostaus!)
Kaikkein pörröisin kirjoihin liittyvä hyvän mielen kirja mitä olen koskaan lukenut! Jos tykkäät kirjoista, lue tämä!

2. Nevala, Janne: Kirjastonhoitaja Topi Mullo (2015) (Ja tästäkin!)
Jos taas tykkäät kirjastoista (tai huumorista), lue tämä! 

3. Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja (2007) Nämä novellit aiheuttivat hyvin vahvoja tunnereaktioita: yhtä en pystynyt lukemaan loppuun yksin vaan piti hommata aviomies apuun, toisen kanssa täytyi pitää monen tunnin hengittelytauko. Aivan mielettömän upeita novelleja! Psykologista jännitystä parhaimmillaan!



Nuorten aikuisten romaanit top 3:

1. Kostet, Jenna: Lautturi (2014)
Voi kun rakastin tämän kirjan ensimmäistä puoliskoa!! Siinä Tuonelan kalpea lautturi Kai kiinnostuu "elämästä" ja menee lukioon kokeilemaan miltä se oikein tuntuu. Kieli oli hivelevän kaunista ja upeaa ja se Kai oli niin sympaattinen että olisin voinut rutistaa! Kirjan toinen puoli kerrottiin hänen ihastuksensa näkökulmasta ja siinä kohtaa oma lukufiilikseni vähän lässähti... Mutta siis se eka puolisko! Se sai minulta täydet viisi tähteä!!

2. Gemeinhart, Dan: The Honest Truth (2015)
Tämäkin oli aika ristiriitainen lukukokemus, mutta ainakin vaikutti tunteisiin! Itkin ja manasin vuorotellen. :D En tahtoisi kertoa tästä oikeastaan mitään koska asioita selviää vähitellen, mutta tässä on sairautta ja itsetuhoisuutta ja pieni uskollinen koira... Oikein sellainen itketyskirja. ;)

3. Ness, Patrick: Hirviön kutsu (2016)
Odotin tästä vähintäänkin yhtä voimallista itkemiskokemusta kuin tuosta edellisestä, mutta ei se sitten ollutkaan. En tajua mikä minussa on vialla. :D Hieno kirja kuitenkin ja upeat kuvat.




Nuorten romaanit top 3:

1. Beasley, Cassie: Circus Mirandus (2015)
Tämä oli vaan niin täydellinen kirja minulle! Magiaa ja mystiikkaa ja huumoria ja todella koskettava... Luin tätä neljään asti aamulla (koska oli vaan ihan pakko), mutta en varmaan milloinkaan saa puettua sanoiksi tämän upeutta. Toivon todella että tämä käännettäisiin myös suomeksi! (Ilahduin kovasti kun huomasin että tältä kirjailijalta ilmestyy elokuussa uusi kirja, Tumble & Blue!)

2. Sachar, Louis: Takapulpetin poika (2003)
Louis Sachar on vaan aina niin paras... Tämä kertoi 5.-luokkalaisesta koulun pahiksesta josta tulikin koulukiusattu ja kuinka hän lopulta pääsi jaloilleen. Tästä tuli sellainen kiva "milloinkaan ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta" -fiilis.

3. Hai, Magdalena: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (2016)
Voihan Herra Pörrö ja kumppanit! <3 Minä jotenkin rakastuin ihan päätäpahkaa näihin kauhutarinoihin, koska ideat ja toteutus olivat niin hienoja! Suosittelisin kutosista ylöspäin.



Lasten romaanit top 3:

Yksi parhaista ääneenlukukokemuksista tänä vuonna! Ekaluokan aloittava Mimmi on mahtava tyyppi ja päiväkirjamerkinnät ihan kultaa. Suosittelen lämpimästi tätä sarjaa ääneen luettavaksi vaikkapa koululuokalle (lähinnä ehkä ykkösille, kakkosille ja kolmosille). 

2. Colfer, Eoin: Legenda Pottu-Mäkisestä (2005)
Näin kirjastotädin näkökulmasta tämä oli aivan erinomainen, koska tämä oli helppolukuinen, sijoittui kirjastoon, sisälsi sekä huumoria että jännitystä - ja kaiken lisäksi päähenkilöpojat löysivät lopulta lukemisen ihanuuden! <3

3. Saarnio, Antti: Aavepoika Aapeli ja Mörkölinna (2016)
Luin tämän yhdeltä istumalta keittiön pöydän ääressä, vaikka 1) tuoli oli kova 2) minulla oli nälkä ja 3) tekemistä olisi ollut vaikka kuinka. Mutta kun tämä oli niin mainio! Niin hauska ja sympaattinen ja jännittävä! Ja kirjan sanomakin oli aivan erinomainen. Minun on ollut tarkoitus blogata tästä koko syksy, mutta enpä ole saanut aikaiseksi... =/




Lasten kuvakirjat top 3:

suomeksi:

1. Jansson, Tove: Outo vieras Muumitalossa (1987)
Kirjassa Pikku Myy lähtee selvittämään Muumitalossa leijuvaa outoa hajua... Onko Muumitalossa muukalainen? Tämä oli yksi lempikirjoistani yli 25 vuotta sitten (jestas kun olen vanha!), mutta ilahdutti edelleen! Pakkohan siis tämän oli päästä ykköseksi. Valokuvat Muumitalon pienoismallin tapahtumista olivat (yhä) henkeäsalpaavan upeat. <3

2. Flood, Ciara: Täydellinen eväsretki (2016)
Tässä vaan toimii kaikki: kuvat ovat uskomattoman kauniit, yksityiskohtaiset ja hauskat, tarina kertoo kahdesta täysin erilaisesta ystävyksestä (perfektionisti ja ei-perfektionisti) sekä uusien ystävien saamisesta. Ja siitä ettei maailma kaadu vaikkei kaikki menisi täydellisesti, koska ystävät. Minua ilahdutti erityisesti kuinka ajatuksella tätä kirjaa oli tehty: lopussa oleva karttakin oli vähän erilainen kuin alussa oleva kartta, vaikka en sitä edes aluksi huomannut! 

3. Hypén, Tuuli: Veikka ja talvi (2016)
Tekstissä oli vähän kirjoitusvirheitä, mutta kokonaisuutena tämä oli ihan täydellinen syksykirja! Hienosti selitettiin kaikki mahdollinen luonnon valmistautumisesta talveen ja kuvat olivat aivan lumoavan kauniit ja hauskat! 

ruotsiksi:

1. Habersack, Charlotte: Ett tryntroll flyttar in (2016)
Hauska tarina ennakkoluuloista, kun naapuriin muuttaa uusi asukas! Kuten ylempänä olevassa Ciara Floodin kirjassa, myös tässä on upeat kuvat joista löytää vaikka mitä hauskoja yksityiskohtia. Erittäin ajankohtainen! 

2. Moroni, Lisa: Se upp för krokodilen! (2013) (Ilmestynyt myös suomeksi 2014 nimellä Varo krokotiilia!)
Tämä vaan oli ihan paras! Teemoina seikkailu, mielikuvitus ja hetkeen tarttuminen tavalla joka on varmasti hauska myös lapselle. Aivan ihastuttavat kuvat!

3. Klassen, Jon: Det är inte min hatt (2013) (Klikkaamalla linkkiä näet, miten melkein käytin tätä kirjaa kirjaston satutuokiossa...)
Miksei tätä ole käännetty suomeksi?? Ihan mahtavan hauska kalakertomus! Loppukaan ei ole niin hirtehinen kuin Jon Klassenin edellisessä kirjasuosikissa "Haluan hattuni takaisin" (2013).

englanniksi: 

1. MacKenzie, Emily: Wanted! Ralfy Rabbit, Book Burglar (2016)
Tämä on tietysti kirjastotädin suosikki! Ralfy Rabbit tykkää kirjoista niin kovasti, että alkaa lopulta varastelemaan niitä ja joutuu melkein vankilaan! Mutta onneksi lopussa näytetään hänelle paikka, mistä hän voi lainata kirjoja kotiin ihan ilmaiseksi..... :)

2. Yarlett, Emma: Nibbles - the Book Monster (2016)
Erinomaisen hauska ja oivaltava kirja kirjahirviöstä nimeltä Nibbles, joka tykkää nakerrella satukirjoja - ja mitäs sitten tapahtuukaan... Entä jos se ei ollutkaan Kultakutri joka rikkoi karhuperheen tuolin, vaan Nibbles?? Kirjassa on reikiä ja luukkuja ja paljon tutkittavaa, ja loppu oli ihan täydellinen.  

3. Byrne, Richard: We're in the Wrong Book! (2016)
Tässäkin on mainio (ja kirjoihin liittyvä!) idea: kaksi lasta eksyvät väärään kirjaan ja yrittävät löytää takaisin omaan kirjaansa vaeltamalla monen erilaisen kirjan läpi. :)




Siinäpä ne suurimmat suosikkini. 

Vuodelle 2017 minulla on tavoitteena lukea mahdollisimman paljon kotimaisia kirjailijoita (koska #SuomiFinland100) ja aiempaa enemmän aikuisille suunnattuja kirjoja. Tai ylipäätään sellaisia joissa on enemmän sivuja... Niin kuin nyt vaikka nuortenkirjoja... ;)

Oikein ihanaa vuotta teille kaikille! Nähdään täällä taas sitten vuoden päästä! :D (Ja muutoin Goodreadsissa!)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Marko Hautala & Broci: Varpaat


sarjakuva: Broci
tarina: Marko Hautala, Varpaat-novelli on julkaistu aiemmin kauhuantologiassa Valkoiset varpaat (Haamu Kustannus 2015)
kustantaja: Haamu Kustannus
kustannusvuosi: 2016
arvostelukappale


Haamu Kustannus oli kovin ystävällinen ja toimitti minulle pyynnöstä tämmöisen hienon kauhusarjakuvan. Pyysin siis itselleni arvostelukappaleen, vaikka en tiennyt teoksesta muuta kuin että se on tehty Marko Hautalan Varpaat-kauhunovellin pohjalta (jota en ollut lukenut) ja että sarjakuvataiteilija Brocin piirrosjälki näytti kirjan trailerissa kivalta. Mutta siis Marko Hautala! Ja sarjakuva! Pakkohan tämä oli saada. ;) Niin että kovasti vain kiitoksia Haamulle! <3

Kun sitten sain Varpaat hyppysiini, keksin heti itselleni ongelman: kumman lukisin ensin? Novellin vai sarjakuvan? Yleensähän alkuperäisteos luetaan aina ensin, mutta tällä kertaa tahdoin hypätä ihan sokeasti sarjakuvan vietäväksi! Tahdoin nimittäin vähän testata, kuinka hyvin tämä sarjakuva toimii itsenäisenä teoksena ja kuinka monesti minä putoaisin kärryiltä. (Jep, minä olen erittäin kärryiltä putoavaista tyyppiä.) Siispä suin päin sarjakuvan kimppuun!

Jo heti ensimmäisistä ruuduista huomaa, että Broci on erittäin taitava piirtäjä: taustat ovat huolella tehtyjä ja henkilöhahmot ilmeikkäitä ja luontevia. Ruutujen rytmi on vaihtelevaa ja tehokeinoja on hyödynnetty hienosti. Tulkoon siis mitä kamaluuksia tahansa, tämän tarinan tahdoin nähdä loppuun saakka!

Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Espanjan rajalle, jonne parikymppinen Nina ja hänen reilusti vanhempi miesystävänsä Pete ovat lähteneet seikkailemaan. Majatalon baarissa he tapaavat Alexin, joka saa houkuteltua heidät mukaansa maan alle katsomaan hienoja luolamaalauksia - siitäkin huolimatta että Alexilta oli aiemmin varastettu siellä varpaita... (Ainakaan minua ei olisi saanut semmoiseen paikkaan mistään hinnasta!!)

Kun sivut sitten loppuivat, käänsin samantien ensimmäiselle sivulle ja luin koko jutun uudelleen, tällä kertaa hitaammin ja yksityiskohtia tarkkaillen. Tämä tarina tuntui jotenkin arvoitukselta... mutta onko sitä tarkoitettu ratkaistavaksi? Tässä tuli siis samalla testattua että tämän todellakin voi lukea useamman kerran. :)

Minusta tämä sarjakuva toimii oikein mainiosti itsenäisenä taideteoksena, sillä vaikka kertojaa tai ajatuskuplia ei käytetäkään, lukija pysyy aika hyvin perillä tapahtumista. Kauhuelementtejä oli jonkin verran, mutta mitään kovin häiritsevää ei (onneksi) näytetty. (Olen vähän herkkis visuaalisten kauhujuttujen kanssa.) Jännitystä toki riitti! Eräässä vaiheessa olin tosin ihan varma että tarinan genre vaihtuisi kauhusta joksikin aivan muuksi. ;)

Sarjakuva piti hyvin otteessaan ja lukuelämys oli erittäin hieno, mutta oli se kyllä upeaa lukea alkuperäinen novelli heti perään! :D Tykkään nimittäin kovasti vertailla erilaisia versioita keskenään ja loppuilta kuluikin sitten mukavasti käännellen näiden kahden kirjan sivuja eestaas... Novellin ja sarjakuvan vertailu on jotenkin ihan harvinaista luksusta, kun molemmat ovat semmoisia sopivan lyhyitä ja - mikä mahtavinta - ne pysyvät ihan paikoillaan! ;) Novellin myötä ymmärsin tarinasta taas vähän enemmän.

Varpaat ovat siis ehdottomasti tutustumisen arvoiset, kaikissa muodoissaan. :)



PS: Koska läppärini on edelleen hajalla, kirjoitin tämän postauksen käyttäen kännykkäni näyttöä sekä maailman (tämän hetken) mahtavinta keksintöä: Bluetooth-näppistä! Voi miten se on pieni ja näppärä (ja rapisee kivasti)! Kokeilin huvikseni kirjoittaa tällä eilen illalla sängyssä maaten ja silmät kiinni ja kun aamulla katsoin aikaansaannostani, niin sehän oli ihan järkevää tekstiä! Tai siis niin järkevää kuin nyt voi kirjoittaa sokkona juuri ennen nukahtamista... :P Taidanpa yrittää hyödyntää tätä konstia unettomuuden selättämisessä...



(Tässä näppiksessä on vain yksi vika: se ei suostu tekemään isoja kirjaimia. Ainakaan siis silloin kun itse niitä tahtoisin. Hmmh.)

Mutta lisää postauksia on siis tulossa! :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kirjapallon kuulumiset

Edellisestä postauksesta on nyt kulunut aika tarkalleen kaksi kuukautta, joten taitaa olla aiheellista kysyä: Missäs uudet postaukset viipyvät?? Hmm? Ei kai Kirjapallo vain ole lopettanut??

No eipä ole, ei. :) Tämä syksy on vain ollut töiden osalta ihan ennätyksellisen kiireinen ja lisäksi tietenkin läppärin näyttö on mennyt hajalle, eikä pelkällä kännykällä bloggailu oikein houkuttele.

Siispä olen toistaiseksi siirtynyt Goodreadsin puolelle. Mutta miksi Goodreads?

Syitä on useita:
1. Ei tarvitse ottaa kirjasta kuvaa! :D
2. Ei tunnu höhlältä vaikka kirjoittaisi kirjasta vain lauseen tai pari.
3. Näkee mitä kaverit lukevat, arvostelevat ja kenties jättävät kesken. (Onhan muiden vakoilu aina kivaa!)
4. Muiden arvosteluja voi kommentoida ja tykkäillä, eli siellä voi heittäytyä vaikka minkälaisiin keskusteluihin.
5. Goodreads challenge kannustaa merkitsemään muistiin kaikki mahdolliset luetut kirjat (vaikka eipä niitä kaikkia kyllä silti jaksa merkitä, varsinkaan jos se kirja pitäisi itse lisätä tietokantaan.....).
6. TILASTOT! <3 Vai etkö muka halua tietää, kuinka monta sivua olet lukenut yhteensä vuodessa ja millaisia kirjoja ja mille kirjoille olet antanut eniten tähtiä? No sitähän minäkin. :)
7. Näppärä käyttää kännykällä.
8. Ei maksa mittään, eikä kirjojen määrässä minun käsittääkseni ole mitään rajoitusta.

Eli toisin sanoen: Goodreads on ihan täydellinen meille kaikille kiireisille (ja laiskoille)! ;) Käytän Goodreadsia tunnuksella Kirjapallo ja minut saa mielellään lisätä kaveriksi. :)

Näin lokakuussa on ihanaa lukea vähän jännempiä kirjoja ja toivon mukaan saan myös jossain vaiheessa aikaiseksi muutaman aiheeseen liittyvän kirjapostauksen... Tunnelmallisia lukuhetkiä kaikille! <3


PS: Minun eräs blogikirjoitukseni on kadonnut!! "Erin Hunterin seikkailusarjat" on pinkaissut omille teilleen enkä ole onnistunut löytämään sitä edes näiden tai näiden ohjeiden avulla. Jos näet sen harhailemassa jossain, saa ottaa kiinni. Mutta olethan varovainen! Kyseessä on kuitenkin lauma hurjia soturikissoja, koiria ja karhuja. :)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaraton-raportti

Ohi on!

Miltä nyt tuntuu? Vähän hötteröltä mutta iloiselta.
Mihin olet suorituksessasi tyytyväinen? Saavutin kolmesta tavoitteestani kaksi, eli siinä mielessä olen ihan tyytyväinen.
Oliko matkasi varrella yllätyksiä? Kyllä, väsymys tuli vähän yllätyksenä.
Miten aiot suojautua väsymykseltä seuraavassa lukumaratonissa? Aion nukkua hyvin ja aloittaa lukemisen vasta maratonpäivän aamuna. 
Kiitos haastattelusta, tsemppiä lukuharjoituksiin! Kiitos. 

Elämäni ensimmäinen lukumaraton on nyt ohi ja hötteröyteni on siis sillä tasolla että keskustelen jo itseni kanssa. Mutta ei se mitään! 

Tavoitteeni lukumaratonille siis olivat:

1. Lukea ensimmäinen kirja kaikista Erin Hunter -kollektiivin kirjoittamista sarjoista, koska vain Soturikissat tuntuvat menevän lainaan ja mitä vikaa noissa muissa sarjoissa nyt sitten muka on? 
Vastaus: Ei mitään vikaa! Nih! 
Tavoite saavutettu.

2. Löytää jotain kivaa lukemista pojille.
Tavoite saavutettu: Nämä kaikki kirjat sopivat sekä pojille että tytöille erinomaisesti!

3. Valvoa koko lukumaratonin ajan, eli 24 tuntia.
Tavoite täysin saavuttamaton: Simahdin viideltä ja pönkesin pystyyn kymmeneltä, mutta aivotoimintani oli jäänyt jonnekin unimaailmaan. Yritä siinä nyt sitten lukea karhuista. 

Tässä on joitakin tunnelmia lukumaratonin varrelta la 9.6. klo 18:00 - su 10.6. klo 18:00 (varsinainen Erin Hunter -blogipostaus tulee sitten myöhemmin - ja se löytyy itse asiassa täältä!).

Erin Hunter: Autio kaupunki (Selviytyjät 1)




Tämä koirasarja on kuulemma jollain mittapuulla näistä Erin Huntereista "huonoin", joten aloitinpa sitten siitä. Asettauduin mukavasti terassin lempeään varjoon, avasin kirjan ja... häh? Ensin Napsu ja Vinku ja Hopsu ja Nipsu (oliko tämä nyt siis eri tyyppi kuin Napsu?) mönkivät toistensa päällä ja sitten emokoiralta alkoi tulla tarinaa Salamasta ja Maakoirasta ja Taivaskoirista ja Suuresta murahduksesta ja Koiramyrskystä ja..... Hetkinen, tämä vaatii nyt vähän dopingia. Onneksi olin varautunut. Niinpä otin esille salaisen aseeni Turkinpippuri-pussin ja johan alkoi lukeminen sujua! Tykkäsin kirjasta kovasti ja luin sen alkukankeudesta huolimatta 50 sivun tuntivauhtia. 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 210
Kellonaika: 22:00

Luku-urakan jälkeen sisälle siirtyminen, pieni someraportointi- ja -vakoilutauko ja sitten kätösiin seuraava kirja :

Erin Hunter: Villiin luontoon (Soturikissat 1)



Kun kirjan avaa, ensimmäisenä näkyy hillittömän pitkä lista hahmoista ja silmissä vaan vilisee kaikenlaiset tähdet ja hännät ja kynnet ja tassut (paljon tassuja!) ja turkit ja korvat ja huh huh... Erilaisia klaanejakin näyttäisi olevan neljä. Huolestuttavalta vaikuttaa. Sitten seurasi esinäytös, jossa oli joku niin täysin sakea taistelukohtaus, että edellisestä kirjasta viisastuneena hyppäsin sumeilematta sen yli ensimmäiseen varsinaiseen lukuun. Näiden tyyppien pitäisi vähän miettiä kirjojensa aloittamista! 

Kirjan alku meni varsin mukavasti, mutta tarina vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.... Hei Erin Hunter, mites olisi useampi vähän lyhyempi kirja? Nummelan ponitalleissakin oli aina vaan vähän päälle 100 sivua! :D Tässä on sivuja 265. Silmät alkoivat huolestuttavasti lupsahdella, mutta sitten alkoi tapahtua niin järkyttäviä juonitteluja että unihiekat karisivat väkisinkin silmistä... Senkin Tiikerikynsi! Tulitassu, sinä et oikeasti voi olla noin tyhmä! Aaargh!!! 

Agression voimin sain kirjan lopulta luettua, mutta tällä kertaa vauhti oli hidastunut 43 sivun tuntivauhtiin. No, kyllähän se kellokin oli jo puoli viisi aamulla... Seuraavana päivänä oli vielä iso urakka edessä, joten nyt äkkiä nukkumaan!

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 475
Kellonaika: 04:30

Erin Hunter: Matka alkaa (Etsijät 1)




Viiden tunnin unien jälkeen kömmin uudelleen asemiin terassin lempeään varjoon ja hyppään jääkarhujen seuraan. Ah, tällaisista aloituksista minä pidän! Tarinakin tuntuu aivan erinomaisen mukaansatempaavalta ja... Hetkinen. Mikäs tätä toista lukua nyt vaivaa? Ihminenkö tuossa puhuu? Ei kai se vaan ole eläintarha? Nöyyy! Tämä toinen luku kertookin ihan jostain toisista karhuista!! >_< Järkytykseni oli vielä suurempi, kun myös kolmannessa luvussa esiteltiin kolme karhua lisää! Ja sitten, neljännessä luvussa.... Paf. Takaisin jääkarhuihin. Mitäs näille viimeksi tapahtuikaan? Silloin 22 sivua aikaisemmin? Kun vihdoin pääsin heidän kyytiinsä... Pöf. Takaisin eläintarhaan. Keitäs nämä nyt taas olivatkaan...? 

Voitte vain kuvitella, kuinka tuskallista oli lukea tätä kirjaa viiden tunnin yöunilla! :D :D :D Lukuvauhti oli tipahtanut entisestään 38 sivuun tunnissa.

Mutta minä selvisin! Ja tykkäsin! Kovasti! Jee! \o/ 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 744
Kellonaika: 17:00

Nyt lukumaratonia oli jäljellä enää yksi tunti, joten vihdoinkin saisin valita jotain kivaa helppolukuisten kirjojen pinostani. :) Koska olin ollut eläinten matkassa jo 744 sivun verran, en voinut kuvitellakaan lukevani mistään muista kuin eläimistä. Harkitsin kahta kirjaa: Netta Walldénin Kissa nimeltä Kent (98 sivua) ja Darrel & Sally Odgersin Nappi ratkaisee (91 sivua). Vaikka sivumäärät ovatkin aika samat, Nappi on huomattavasti suuremmalla fontilla ja varmasti muutenkin paljon helppolukuisempi kuin Kent. Toisaalta Kent olisi ehkä paremmin linjassa juuri lukemieni kirjojen kanssa... Mutta silmäys Kentin ensimmäiselle sivulle saa minut järkiini: Ei, minä en ikinä saisi tätä luettua vajaassa tunnissa näillä tämänhetkisillä aivoilla ja silmillä! 

Siispä Nappi ratkaisee. 

Darrel ja Sally Odgers: Nappi ratkaisee (Lemmikkilekuri 1)




Lukuelämys oli ensimmäisiltä sivuilta saakka aivan erinomainen! Tästä kirjasta tuskin tulee enää tämän kummempaa postausta, joten täältä pesee:

Jaanan isoisä omistaa eläinklinikan nimeltä Lemmikkilekuri, mutta nyt tämä isoisä tahtoo jäädä eläkkeelle ja Jaana saa luvan jatkaa hänen työtään. Isoisällä on Viski-niminen kakadu (oikeasti, Viski??), joka on hoitanut eläinklinikalla eläinavustajan hommia, mutta onneksi hänen töitään pystyy nyt sitten jatkamaan Jaanan pieni Nappi-koira (jackrusselinterrieri rodultaan). Nappi ei ollut yhtään tiennyt joutuvansa eläinavustajaksi, mutta niin hän vain reippaasti kuuntelee Viskin ohjeistukset ja opettelee kaikkien eläinten kielet. Eläinavustajan tehtävänä on siis rauhoittaa eläinklinikalle joutuneita eläimiä ja selittää niiden omalla kielellä, mitä niiltä oikein odotetaan. Eipä yhtään pöllömpi idea! 

Kirjan pääasiakkaana on jalkansa murtanut Henriikka-kissa, jota kutsutaan nimellä neiti Kärtty (englanniksi Cranky Paws). Miksi Henriikka on niin vihamielinen? Mikä oikeasti mursi hänen jalkansa? Miksi lauantaiapulaisena toimiva Taavi näyttäisi valehtelevan? Tässä on siis myös mysteeri ja se on aivan erinomaista, sillä niistä lapset tykkää aina! :) 

Kirjassa on pieniä infolaatikoita jotka rikkovat mukavasti tekstisivuja ja selittävät tekstistä löytyviä oudompia sanoja, esim. kakadu (töyhtöpäinen papukaija), tulkki (kääntää puhuttua tai viitottua kieltä toiselle kielelle), diagnoosi (taudin määritys) ja niin edelleen. Kirjasta voi myös oppia lemmikin hoitamiseen liittyviä asioita, esim: 

Napin diagnoosi
Jos koirasi raapii itseään paljon, sillä saattaa olla kirppuja. Kirput ovat hyönteisiä, jotka käyttävät ravinnokseen koiran verta. Kirpunpuremat kutisevat ja tekevät koiran äkäiseksi tai jopa sairaaksi. Jotkin koirat ovat allergisia kirpunpuremille. Älä unohda, että kirput pitävät myös ihmisten verestä. Jos koirallasi on kirppuja, pese se kirppusampoolla. Pese myös koiran makuualusta. 

Myös eläinten käyttäytymistä ja eleiden tulkitsemista käsitellään paljon, joiden voisin kuvitella kiinnostavan lapsia ihan erityisesti. 

Kaiken tämän lisäksi tässä kirjassa on todella kivat kuvat, isokokoinen ja ilmavan näköinen teksti sekä - mikä tärkeintä - huumoria! Hurraa! Tällaisia kirjoja ei milloinkaan voi olla liikaa! 

Nappi ratkaisee sai minulta GoodReadsissa täydet 5 tähteä. Tämä oli aivan täydellinen päätös lukumaratonilleni. :)

Luettuja sivuja yhteensä: 835
Kellonaika: 18:00
Kirjoja yhteensä: 4
Fiilis: erinomainen
Lukufiilis: kasvanut entisestään

Instagramista tai Twitteristä voi kurkata kirjapallo-tunnuksella tehdyt lukumaratonpostaukseni.

Suuri kiitos lukumaratonin järjestäjälle, Ja kaikkea muuta -blogin Minnalle! Hauskaa oli! :)

Täällä on Erin Hunterin seikkailukirjoista tekemäni blogipostaus.




lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kohta alkaa #lukumaraton!


Huomasin torstaina että jaahas, sunnuntaina pidetään näköjään joku lukumaraton, voisinpa osallistua! :)

Lukumaratonia emännöi Ja kaikkea muuta -kirjablogi ja täältä löytyy maratonin säännöt ja raportointiohjeet. Koska olemme aikuisia, lukumaratoniin osallistuminen ei velvoita lukemaan kokonaista vuorokautta putkeen, vaan pääasia on että lukee 24 tunnin aikavälillä sunnuntaina edes jotain. Eli mukaan vaan kaikki, vielä ehtii! :) 

Lukumaratonilla on näin hieno kuvakin:

Kuva: Niina Tolonen

...Mutta koska minä en oikeastaan ole aikuinen, vaan yllytyshullu perfektionisti kakara, niin tietysti minä aion lukea koko vuorokauden putkeen!!! :D Kävin jo hamstraamassa kaupasta karkkia ja suklaata ja muuta hengissä ja vireessä pysymisen kannalta tärkeää, ja pian aion linnoittautua lukusohvalleni.

Lukupinoni on tässä: 


Lukusuunnitelmani on seuraavanlainen:

Aloitan vasemmanpuoleisesta pinosta ja etenen ylhäältä alas. Mikäli väsymys uhkaa, pomppaan umpimähkässä oikeanpuoleiseen pinoon ja myöhemmin takaisin vasemmanpuoleiseen, jos mahdollista. Mikäli tilanne on vakava, pysyttelen oikeanpuoleisessa pinossa kunnes simahdan.

Tarkkanäköiset varmasti huomasivat, että vasemmanpuoleinen pinoni on aivan liian korkea ja oikeanpuoleinen pinoni on aivan liian matala. Tämä on valitettavan hyvä havainto. Minua vähän huolestuttaa.

Tavoitteeni lukumaratonille:

1. Saada luettua nuo kolme ensimmäistä, eli kaikki Erin Hunter-kollektiivin kirjoittamien sarjojen ensimmäiset osat. Tahdon tietää miten ne eroavat toisistaan ja miksi Soturikissat on niistä kuulemma paras. (Erään tytön perustelu: "Koska ne on kissoja ja kissat on söpöjä!" Ei. Tämä vaatii perusteellisempaa tutkimustyötä.)

2. Löytää jotain kivaa luettavaa pojille.

3. Lukea 24 tuntia.

Tuo kolmas kohta ei kyllä melkoisella todennäköisyydellä tule toteutumaan, koska olen lukenut tällä viikolla jo yli 5 kirjaa (yhteensä n. 1400 sivua), eli lukuhimoni ei tällä hetkellä ole ihan parhaimmassa terässä. Lisäksi en (tietenkään!) nukkunut riittävästi viime yönä. ;)

Mutta näillä mennään!

Mikäli tahdot seurata lukumaratonini edistymistä, twiittaan ja instaan tunnuksella kirjapallo. GoodReads-tiliänikin saa seurata.

En ole vielä ihan päättänyt että millä aikavälillä aion tämän maratonin suorittaa (jos vaikka nukkuisin vielä pari tuntia?), mutta sanotaan nyt vaikka että... tuota noin...

9.7. klo 18:00 - 10.7. klo 18:00

Oikeastaan olin ajatellut aloittavani tässä nyt ihan kohta, mutta kun toisaalta en tahdo että vuorokausirytmini nyrjähtäisi ihan nurin (jos vaikka sattuisinkin vahingossa pysymään hereillä!)... Joten luulen että tuo on sittenkin parempi, niin voin sitten vaan kaatua puolikuolleena sänkyyn ja koisata mukavasti aamuun asti. :)

Oi että, tästä tulee hauskaa! \o/

Kovasti tsemppiä meille lukumaratoonareille ja rentouttavaa kesäviikonloppua teille muille! <3