kirjan nimi: Mimmi ja vihainen vahtimestari (1989)
kirjan alkuperäinen nimi: En ettas dagbok (1983)
kirjailija: Viveca Sundvall (myöh. Viveca Lärn)
kirjan alkuperäinen nimi: En ettas dagbok (1983)
kirjailija: Viveca Sundvall (myöh. Viveca Lärn)
kääntäjä: Aino Ahonen
kuvittaja: Eva Eriksson
kuvittaja: Eva Eriksson
kustantaja: WSOY
Muistan
että meidän ala-asteen pienessä koulukirjastossa oli näitä
Mimmi-kirjoja, mutta en tahtonut lainata niitä koska ne näyttivät
niin pikkulasten kirjoilta. Mitä luokkatoveritkin olisivat
ajatelleet? (Siihen aikaan tällaiset asiat olivat muka todella
tärkeitä.)
Mutta sitten tapahtui suuri ihme! Eräs tyttö, joka oli peräti yhden vuoden minua vanhempi, lainasi näitä Mimmi-kirjoja ja sanoi että kannattaa lukea! :) Ja niin minä sitten luin. Ne kaikki. Ja luinpa samaan syssyyn kaiken muunkin mitä tämä Viveca Sundvall tai Viveca Sundvall Lärn tai Viveca Lärn oli kirjoittanut.
Mimmi-kirjat olivat kuitenkin aina suosikkejani, koska ne olivat todella hauskoja! Kirjojen huumori oli jotenkin niin rentoa ja hykerryttävää ja tykkäsin siitä hurjan paljon. :)
Ja mikä parasta: kirjat koostuivat Mimmin omista päiväkirjamerkinnöistä! Minäkin tahdoin kirjoittaa päiväkirjaa juuri niin kuin Mimmi! :) No, lienee sanomattakin selvää etten jaksanut selittää päivistäni puoliakaan, eikä niistä kirjoituksista jostain kumman syystä tullut yhtä hauskojakaan... Mutta päiväkirjakipinä jäi silti elämään ja nuoruusikäni aikana olen ehtinyt kirjoittaa täyteen aika monta päiväkirjaa. Tahtoisin kirjoittaa päiväkirjaa vieläkin, mutta se vaan on jäänyt muiden kiireiden alle moneksi vuodeksi. Vaikka onhan tämä blogi tavallaan eräänlainen päiväkirja. :)
Minulle jäi siis Mimmi-kirjoista lämmin muisto.
No, näinpä sitten erään kirjaston poistomyynnissä tämän sarjan ensimmäisen osan, eli Mimmi ja vihainen vahtimestari! Ooh, tätäpä ei omassa kirjastossani olekaan! Ihan varmasti eka- ja tokaluokkalaiset tykkäisivät jos vain osaisin esitellä sen oikein, ajattelin ja kiikutin kirjan kotiin odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Täytyisihän minun toki tarkistaa, oliko kirja tosiaan niin hyvä kuin muistin.
Sopiva lukuhetki koittikin pian: mieheni laittoi ruokaa ja pyysi minua lukemaan hänelle jotain ääneen. (Niinpä. Olen yksi niistä harvoista onnekkaista, joka saa lukea miehelleen ääneen - ja vieläpä silloin kun hän laittaa ihanaa ruokaa!! Tämä on mitä täydellisin työnjako!!)
Mimmi ja vihainen vahtimestari nökötti siinä juuri sopivasti käden ulottuvilla, joten niinpä, mitään sen kummemmin ajattelematta, minä aloin lukea:
Elokuun 16.
Tänään sattui jotakin ihan ihmeellistä. Sen takia minä rupesinkin kirjoittamaan tähän uuteen päiväkirjaan joka on keltainen. Olin oikeastaan ajatellut, että odotan kunhan koulu alkaa kolmen päivän päästä. Mutta se ei valitettavasti millään käy.
...Ja hups vain, yhtäkkiä olimme molemmat tämän kirjan lumoissa!
Jostain syystä en ollut tullut ajatelleeksikaan, kuinka mahtavasti nämä pienen ekaluokkalaisen päiväkirjamerkinnät sopivat luettavaksi ääneen, ja vieläpä aikuisten kesken! Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä ei ole mitään omituista, sillä tässä kirjassa on useita hyvän ääneenlukukirjan tunnusmerkkejä:
1. Se on kirjoitettu minä-muodossa.
Mutta sitten tapahtui suuri ihme! Eräs tyttö, joka oli peräti yhden vuoden minua vanhempi, lainasi näitä Mimmi-kirjoja ja sanoi että kannattaa lukea! :) Ja niin minä sitten luin. Ne kaikki. Ja luinpa samaan syssyyn kaiken muunkin mitä tämä Viveca Sundvall tai Viveca Sundvall Lärn tai Viveca Lärn oli kirjoittanut.
Mimmi-kirjat olivat kuitenkin aina suosikkejani, koska ne olivat todella hauskoja! Kirjojen huumori oli jotenkin niin rentoa ja hykerryttävää ja tykkäsin siitä hurjan paljon. :)
Ja mikä parasta: kirjat koostuivat Mimmin omista päiväkirjamerkinnöistä! Minäkin tahdoin kirjoittaa päiväkirjaa juuri niin kuin Mimmi! :) No, lienee sanomattakin selvää etten jaksanut selittää päivistäni puoliakaan, eikä niistä kirjoituksista jostain kumman syystä tullut yhtä hauskojakaan... Mutta päiväkirjakipinä jäi silti elämään ja nuoruusikäni aikana olen ehtinyt kirjoittaa täyteen aika monta päiväkirjaa. Tahtoisin kirjoittaa päiväkirjaa vieläkin, mutta se vaan on jäänyt muiden kiireiden alle moneksi vuodeksi. Vaikka onhan tämä blogi tavallaan eräänlainen päiväkirja. :)
Minulle jäi siis Mimmi-kirjoista lämmin muisto.
No, näinpä sitten erään kirjaston poistomyynnissä tämän sarjan ensimmäisen osan, eli Mimmi ja vihainen vahtimestari! Ooh, tätäpä ei omassa kirjastossani olekaan! Ihan varmasti eka- ja tokaluokkalaiset tykkäisivät jos vain osaisin esitellä sen oikein, ajattelin ja kiikutin kirjan kotiin odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Täytyisihän minun toki tarkistaa, oliko kirja tosiaan niin hyvä kuin muistin.
Sopiva lukuhetki koittikin pian: mieheni laittoi ruokaa ja pyysi minua lukemaan hänelle jotain ääneen. (Niinpä. Olen yksi niistä harvoista onnekkaista, joka saa lukea miehelleen ääneen - ja vieläpä silloin kun hän laittaa ihanaa ruokaa!! Tämä on mitä täydellisin työnjako!!)
Mimmi ja vihainen vahtimestari nökötti siinä juuri sopivasti käden ulottuvilla, joten niinpä, mitään sen kummemmin ajattelematta, minä aloin lukea:
Elokuun 16.
Tänään sattui jotakin ihan ihmeellistä. Sen takia minä rupesinkin kirjoittamaan tähän uuteen päiväkirjaan joka on keltainen. Olin oikeastaan ajatellut, että odotan kunhan koulu alkaa kolmen päivän päästä. Mutta se ei valitettavasti millään käy.
...Ja hups vain, yhtäkkiä olimme molemmat tämän kirjan lumoissa!
Jostain syystä en ollut tullut ajatelleeksikaan, kuinka mahtavasti nämä pienen ekaluokkalaisen päiväkirjamerkinnät sopivat luettavaksi ääneen, ja vieläpä aikuisten kesken! Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä ei ole mitään omituista, sillä tässä kirjassa on useita hyvän ääneenlukukirjan tunnusmerkkejä:
1. Se on kirjoitettu minä-muodossa.
2. Se on hauska.
3. Lauseet ovat suhteellisen lyhyitä.
3. Lauseet ovat suhteellisen lyhyitä.
4. Luvut ovat suhteellisen lyhyitä.
5. Kirjassa ei ole pitkää jatkuvajuonista tarinaa, vaan pikemminkin lyhyitä episodimaisia kertomuksia Mimmin elämästä, joten ei haittaa vaikka lukukertojen väliin tulisi pitkiäkin taukoja.
6. Aihe on sellainen josta riittää keskusteltavaa. Tässä tapauksessa meidän molempien mieleen pulpahteli paljon lapsuusmuistoja, joita sitten lukemisen lomassa toisillemme kertoiltiin. :)
6. Aihe on sellainen josta riittää keskusteltavaa. Tässä tapauksessa meidän molempien mieleen pulpahteli paljon lapsuusmuistoja, joita sitten lukemisen lomassa toisillemme kertoiltiin. :)
Tämä kirja siis kertoo Mimmin ensimmäisestä kouluvuodesta ja sen kommelluksista.
Koulun alkaessa Mimmiä vähän jännittää, sillä hän on kuullut naapurissaan asuvalta 9-vuotiaalta Robertalta hurjia juttuja koulusta: "Lautanen pitää syödä tyhjäksi kahdessakymmenessä minuutissa. Pitää olla tossut jalassa ja puhua kuuluvalla äänellä. Nenä pitää niistää itse. Kun on pissahätä, pitää viitata."
Mimmin mielestä kaikkein jännittävintä koulussa on kuitenkin vahtimestari. Roberta tietää hänestäkin yhtä sun toista: "Hän on vaarallinen, kauhea ja ilkeä ja vahva ja ankara. Hän sitoo kiinni kellariin sellaiset joista ei pidä."
Onko vaksi oikeasti vaarallinen ja kauhea ja ilkeä? Miten sujuu Mimmin ensimmäinen kouluvuosi?
Tätä kirjaa aion ehdottomasti suositella tulevien ykkösten opettajalle luokassa ääneen luettavaksi - ja toki suosittelen tätä ihan kaikille muillekin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)